MONO JUNK installation, 13 January - 19 February 2012
Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku, Finland
“Underground circles consider original electro a lonely young man’s music. This is what gave me the idea for this installation. Of someone who exudes innermost, sensitive black light, of an empty chair, and the view from his eyes (see pic). I wanted to set the stage as a lonely soul’s room, encompassing humanity. I don’t consider it frightening, only sad but also beautiful. The music I have created with a Jupiter-8 synthesizer. The four-speaker surround sound is by Jani Lehto. The installation combines futurist electro with cold minimalism.” (Kim Rapatti a.k.a. Mono Junk)
MONO JUNK -installaatio 13.1. - 19.2. 2012
Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku
“Alkuperäistä elektromusiikkia (eng. electro) on underground-piireissä pidetty yksinäisen nuoren miehen musiikkina. Sain siitä ajatuksen tähän installaatioon. Mustaa herkkää valoa sisimmästään hohkaavasta ihmisestä, tyhjästä tuolista ja hänen eteensä avautuvasta näkymästä (see pic). Halusin asettaa tilan ihmisyyttä laajemmin käsittäväksi yksinäisen sielun huoneeksi. Itse en koe sitä pelottavana, vaan surullisena, mutta myös kauniina. Musiikin olen äänittänyt Roland Jupiter-8 syntetisaattorilla. Neljän kaiuttimen surround-äänen on toteuttanut Jani Lehto. Installaatio yhdistää futuristista elektroa ja kylmää minimalismia.” (Kim Rapatti alias Mono Junk)
—-
Maalauksia, valokuvia, ääni-installaatio ja maaginen elektro-huone
Karjulan ja Rapatin TOINEN- näyttelykokonaisuus on aiemmin Brinkkalan Galleriassa pidetyn Kolme-yhteisnäyttelyyn jatkoa. Näyttely ei ole pelkästään toinen heidän yhteinen näyttelyprojektinsa, vaan nimi pitää myös sisällään toiseuden ja ulkopuolisuuden, joita he taiteen välityksellä tulkitsevat.
Ääni-installaatio on tehty näyttelykokonaisuutta ajatellen. Se korostaa
erilaisten taiteellisen ilmaisun muotojen samanhenkisyyttä.
KIMMO RAPATTI:
MONO JUNK - installaatio
Alkuperäistä elektromusiikkia (eng. electro) on underground-piireissä pidetty yksinäisen nuoren miehen musiikkina. Sain siitä ajatuksen tähän installaatioon. Mustaa herkkää valoa sisimmästään hohkaavasta ihmisestä, tyhjästä tuolista ja hänen eteensä avautuvasta näkymästä. Halusin asettaaa tilan ihmisyyttä laajemmin käsittäväksi yksinäisen sielun huoneeksi. Itse en koe sitä pelottavana, vaan surullisena, mutta myös kauniina.
Voivatko tuolit olla pelkästään visuaalisuudessaan merkittäviä. Mitä ajatuksia herättää, kun edessä siintää kaukana tuoleja joihin ei pääse istumaan. Ovatko ne asioita, joita ei pysty saavuttamaan? Musiikin olen tehnyt vanhalla analogisella Roland syntetisaattorilla. Surround-äänen on toteuttanut Jani Lehto. Installaatio yhdistää futuristista elektroa ja kylmää minimalismia.
Rapatin toinen huone koostuu kahdesta valokuvasarjasta. Hiili-sarjassa ääriviivat ovat sulautuneet väripinnoiksi abstraktin maalauksen tapaan. Minimalistisissa kuvissa pienet muutokset saavat suuren merkityksen.
Kaupunkivalokuvissa pyrin ainoastaan heijastamaan kyseisen paikan tunnelman, en mitään selvästi tunnistettavaa ja ilmiselvää. Syntymäkaupunkini Imatran Vuoksen tummiin kuohuihin on moni elämänsä päättänyt. Enson piipuntornit ja musta savu olivat tuttu näky lapsuudesta tornitalon parvekkeelta, jossa serkkuni asui. Moskovan armas harmaus ja melankolisuus kuvaavat suuresti sielunmaisemaani.
Kimmo Rapatti alias Mono Junk on Skandinavian tekno- ja elektromusikin pioneereja. 21-vuotisen uransa aikana hän on julkaissut n. 50 kpl vinyyliäänitteitä, keikkaillen ja saavuttaen tunnustusta myös ulkomailla. Kuvataide ja installaatiot tulivat mukaan ensimmäisen kerran Galleria Reginassa Turussa vuonna 2009. Merkittävin ja edellinen installaatio on nykytaiteen museo Kiasmaan tehty Kohti-ääniteos vuonna 2010.
JAAKKO KARJULA:
Jaakko Karjulan maalaukset esittävät ihmisiä pyrkimässä johonkin heille tärkeään paikkaan. Figuurit ovat rujoja ja vajavaisia, mutta heistä huokuu päättäväisyyttä ja arvokkuutta. Maalausten hahmot ovat pysähtyneet kahden maailman rajalle. Karjula käsittelee näin ihmisyyden ääripäitä. Maalaukset ovat itsenäisiä, mutta kuuluvat osana kokonaisuutta, jonka maalaaminen tulee kestämään vuosia. - Maalauksissa yhdistelen luonnosmaista ja pitkälle työstettyä. Sattumalla ja hetkellisyydellä on osansa. Itse maalaustapahtuma on yhdistelmä maanittelua, uhkailua ja joskus keveää ilmaisua.
Brinkkalan Galleria
Avoinna: Ti–pe klo 12–19, la–su klo 11–17
Vapaa pääsy!
Näyttelyarvio @ Cult 24, 25.1. 2012
“Finnish scientist and musician Erkki Kurenniemi described the relationship between human and machine in terms of bio-feedback.
This implied hooking up the human mind and body to the computer, in order to allow the machine to filter and speed up the information running in the individual’s nervous system, to connect it to others and ultimately to improve and immortalise the human body, cyborg-style. Hence flesh and mind could be transcended beyond mental space and beyond any known social horizon…”
Source:
![wewantnothing:
Weimar: Vilho Lampi
Vilho Lampi, Self-Portrait, 1932Vilho Henrik Lampi (1898-1933) was born in Oulu, Finland, from where he moved with his family to Liminka a decade later. In 1921, Lampi went to Helsinki to study at the Drawing School of the Finnish Art Association. He soon was granted scholarships and won first prizes in competitions.Vilho Lampi, Limingan joki [View of Liminka], 1934After his art studies, in 1925, Lampi returned to the North to his home farm. In Liminka, Vilho painted still lifes, portraits and landscapes of familiar objects, models and landscapes from his home area. By the turn of the decade, he took part in domestic and international joint exhibitions. He also joined the Finnish Artists’ Association.Vilho Lampi, Yö Retuperällä, 1930Lampi held the only solo exhibition during his lifetime in Oulu in 1931. Almost half of the works were sold. The same year, Lampi travelled to Paris for two months, financing his trip with a grant. In 1933, Lampi took part in both domestic and international exhibitions receiving recognition in the form of prizes and scholarships. His future looked bright. But, on March 17th, 1936, he threw himself into the River Oulujoki and drowned. His body was found later that spring.Vilho Lampi, Hevoshuijarit, 1930Today, The Vilho Lampi Society is active in Liminka, researching and promoting Lampi’s legacy, and maintaining a museum dedicated to Lampi. In the course of past decades Vilho Lampi has become a significant part of Finnish art history. Vilho Lampi, Self-Portrait, 1934POSTED BY KRAFTGENIE](http://24.media.tumblr.com/tumblr_lapxepO1Qs1qabl44o1_400.jpg)
Vilho Lampi, Self-Portrait, 1932
Vilho Henrik Lampi (1898-1933) was born in Oulu, Finland, from where he moved with his family to Liminka a decade later. In 1921, Lampi went to Helsinki to study at the Drawing School of the Finnish Art Association. He soon was granted scholarships and won first prizes in competitions.Vilho Lampi, Limingan joki [View of Liminka], 1934
After his art studies, in 1925, Lampi returned to the North to his home farm. In Liminka, Vilho painted still lifes, portraits and landscapes of familiar objects, models and landscapes from his home area. By the turn of the decade, he took part in domestic and international joint exhibitions. He also joined the Finnish Artists’ Association.Vilho Lampi, Yö Retuperällä, 1930
Lampi held the only solo exhibition during his lifetime in Oulu in 1931. Almost half of the works were sold. The same year, Lampi travelled to Paris for two months, financing his trip with a grant. In 1933, Lampi took part in both domestic and international exhibitions receiving recognition in the form of prizes and scholarships. His future looked bright. But, on March 17th, 1936, he threw himself into the River Oulujoki and drowned. His body was found later that spring.Vilho Lampi, Hevoshuijarit, 1930
Today, The Vilho Lampi Society is active in Liminka, researching and promoting Lampi’s legacy, and maintaining a museum dedicated to Lampi. In the course of past decades Vilho Lampi has become a significant part of Finnish art history.Vilho Lampi, Self-Portrait, 1934
Anna Tuori on vuoden nuori taiteilija 2011
Anna Tuori on valittu vuoden 2011 nuoreksi taiteilijaksi. Vuoden nuori taiteilija valittiin nyt 27. kerran. Tuori saa 20 000 euron stipendin ja yksityisnäyttelyn Tampereen taidemuseoon 19. 2.–24. 4. 2011. Onnittelut!
Tuorin maalaustyylistä Kiasman sivuilla:
“Mielentilat ja henkilökohtaiset muistot lähtökohtanaan Anna Tuori työskentelee romanttisen tradition puitteissa, kutoen taidokkaasti yhteen esittäviä ja ei-esittäviä elementtejä. Hän haluaa maalaustensa hämmästyttävän ja huolimatta niiden näennäisen harmittomista aiheista katsoja pian havaitsee huomiota herättäviä yksityiskohtia, jotka kumoavat aiempia havaintoja ja aiheuttavat epävarmuutta. Tuori työstää samanaikaisesti useita maalauksia, joiden teemat toistuvat ilman että ne kuuluvat samaan sarjaan. Tuorin inspiraationa ovat olleet maalarit kuten Caspar David Friedrich ja hän maalaa erikoislaatuisella tavalla yleviä maalauksia, jotka voidaan kokea pirstaleisina muistoina tai unista nousevina kuvina.”
