New York City Survivors (a.k.a. Kim “Mono Junk” Rapatti & Irwin Berg): ‘Mynämäki’
Mike Ink: Rosenkranz (Sähkö)
Really cool, weird minimal stuff from Wolfgang Voigt’s alter ego Mike Ink. Originally released in 1994 on the Finnish minimal techno label Sähkö, these tracks sound just as fresh now as ever. It’s a testament to Voigt’s ingenuity and uniqueness as an artist that his tracks stand the test of time significantly more than most of his contemporaries. The title track is a tiny, fast kick/snare combo punctuated with bleeps and flanged percussive sounds, cycling in ways that aren’t so far off from his Studio 1 or M:I:5 monikers. “Dativ” is a weird complement, sort of like “Rosenkranz” minus all of its more aggressive, dancefloor elements. There’s something almost loungey about how understated it is by comparison. Two remixes of the title cut round out the EP courtesy of Mono Junk and Mika Vainio (of Pan Sonic). Mono Junk’s “Melody Mix” is iconically named as it’s really just a non-stop high-end pulsing tone over an even faster treatment of the rhythm section, sounding like a hopped up version of Joey Beltram with very little melody in earshot. I prefer Mono Junk and Mika Vainio’s “Rough Mix” which is quite dirty and dusty, all murky 909 drums and minimal 303 sounds. It’s down and dirty in the best possible way, crudely minimal in a way that even now still sounds uncompromising.
Detroit Diesel (a.k.a. Kim Rapatti): ‘Fu-Dimension’ (1993)
http://www.discogs.com/Mono-Junk—Detroit-Diesel-Auto-Acid-EP/release/973148
Detroit Diesel (a.k.a. Kim Rapatti): ‘Misuse Injury’ (1993)
http://www.discogs.com/Mono-Junk—Detroit-Diesel-Auto-Acid-EP/release/973148
Mono Junk: ‘Confusion’ (1993)
http://www.discogs.com/Mono-Junk—Detroit-Diesel-Auto-Acid-EP/release/973148
Mono Junk: ‘Mono Sounds’ (1993)
http://www.discogs.com/Mono-Junk—Detroit-Diesel-Auto-Acid-EP/release/973148
MONO JUNK installation, 13 January - 19 February 2012
Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku, Finland
“Underground circles consider original electro a lonely young man’s music. This is what gave me the idea for this installation. Of someone who exudes innermost, sensitive black light, of an empty chair, and the view from his eyes (see pic). I wanted to set the stage as a lonely soul’s room, encompassing humanity. I don’t consider it frightening, only sad but also beautiful. The music I have created with a Jupiter-8 synthesizer. The four-speaker surround sound is by Jani Lehto. The installation combines futurist electro with cold minimalism.” (Kim Rapatti a.k.a. Mono Junk)
MONO JUNK -installaatio 13.1. - 19.2. 2012
Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku
“Alkuperäistä elektromusiikkia (eng. electro) on underground-piireissä pidetty yksinäisen nuoren miehen musiikkina. Sain siitä ajatuksen tähän installaatioon. Mustaa herkkää valoa sisimmästään hohkaavasta ihmisestä, tyhjästä tuolista ja hänen eteensä avautuvasta näkymästä (see pic). Halusin asettaa tilan ihmisyyttä laajemmin käsittäväksi yksinäisen sielun huoneeksi. Itse en koe sitä pelottavana, vaan surullisena, mutta myös kauniina. Musiikin olen äänittänyt Roland Jupiter-8 syntetisaattorilla. Neljän kaiuttimen surround-äänen on toteuttanut Jani Lehto. Installaatio yhdistää futuristista elektroa ja kylmää minimalismia.” (Kim Rapatti alias Mono Junk)
—-
Maalauksia, valokuvia, ääni-installaatio ja maaginen elektro-huone
Karjulan ja Rapatin TOINEN- näyttelykokonaisuus on aiemmin Brinkkalan Galleriassa pidetyn Kolme-yhteisnäyttelyyn jatkoa. Näyttely ei ole pelkästään toinen heidän yhteinen näyttelyprojektinsa, vaan nimi pitää myös sisällään toiseuden ja ulkopuolisuuden, joita he taiteen välityksellä tulkitsevat.
Ääni-installaatio on tehty näyttelykokonaisuutta ajatellen. Se korostaa
erilaisten taiteellisen ilmaisun muotojen samanhenkisyyttä.
KIMMO RAPATTI:
MONO JUNK - installaatio
Alkuperäistä elektromusiikkia (eng. electro) on underground-piireissä pidetty yksinäisen nuoren miehen musiikkina. Sain siitä ajatuksen tähän installaatioon. Mustaa herkkää valoa sisimmästään hohkaavasta ihmisestä, tyhjästä tuolista ja hänen eteensä avautuvasta näkymästä. Halusin asettaaa tilan ihmisyyttä laajemmin käsittäväksi yksinäisen sielun huoneeksi. Itse en koe sitä pelottavana, vaan surullisena, mutta myös kauniina.
Voivatko tuolit olla pelkästään visuaalisuudessaan merkittäviä. Mitä ajatuksia herättää, kun edessä siintää kaukana tuoleja joihin ei pääse istumaan. Ovatko ne asioita, joita ei pysty saavuttamaan? Musiikin olen tehnyt vanhalla analogisella Roland syntetisaattorilla. Surround-äänen on toteuttanut Jani Lehto. Installaatio yhdistää futuristista elektroa ja kylmää minimalismia.
Rapatin toinen huone koostuu kahdesta valokuvasarjasta. Hiili-sarjassa ääriviivat ovat sulautuneet väripinnoiksi abstraktin maalauksen tapaan. Minimalistisissa kuvissa pienet muutokset saavat suuren merkityksen.
Kaupunkivalokuvissa pyrin ainoastaan heijastamaan kyseisen paikan tunnelman, en mitään selvästi tunnistettavaa ja ilmiselvää. Syntymäkaupunkini Imatran Vuoksen tummiin kuohuihin on moni elämänsä päättänyt. Enson piipuntornit ja musta savu olivat tuttu näky lapsuudesta tornitalon parvekkeelta, jossa serkkuni asui. Moskovan armas harmaus ja melankolisuus kuvaavat suuresti sielunmaisemaani.
Kimmo Rapatti alias Mono Junk on Skandinavian tekno- ja elektromusikin pioneereja. 21-vuotisen uransa aikana hän on julkaissut n. 50 kpl vinyyliäänitteitä, keikkaillen ja saavuttaen tunnustusta myös ulkomailla. Kuvataide ja installaatiot tulivat mukaan ensimmäisen kerran Galleria Reginassa Turussa vuonna 2009. Merkittävin ja edellinen installaatio on nykytaiteen museo Kiasmaan tehty Kohti-ääniteos vuonna 2010.
JAAKKO KARJULA:
Jaakko Karjulan maalaukset esittävät ihmisiä pyrkimässä johonkin heille tärkeään paikkaan. Figuurit ovat rujoja ja vajavaisia, mutta heistä huokuu päättäväisyyttä ja arvokkuutta. Maalausten hahmot ovat pysähtyneet kahden maailman rajalle. Karjula käsittelee näin ihmisyyden ääripäitä. Maalaukset ovat itsenäisiä, mutta kuuluvat osana kokonaisuutta, jonka maalaaminen tulee kestämään vuosia. - Maalauksissa yhdistelen luonnosmaista ja pitkälle työstettyä. Sattumalla ja hetkellisyydellä on osansa. Itse maalaustapahtuma on yhdistelmä maanittelua, uhkailua ja joskus keveää ilmaisua.
Brinkkalan Galleria
Avoinna: Ti–pe klo 12–19, la–su klo 11–17
Vapaa pääsy!
Näyttelyarvio @ Cult 24, 25.1. 2012
