mercerm:

Mike Ink: Rosenkranz (Sähkö)

Really cool, weird minimal stuff from Wolfgang Voigt’s alter ego Mike Ink. Originally released in 1994 on the Finnish minimal techno label Sähkö, these tracks sound just as fresh now as ever. It’s a testament to Voigt’s ingenuity and uniqueness as an artist that his tracks stand the test of time significantly more than most of his contemporaries. The title track is a tiny, fast kick/snare combo punctuated with bleeps and flanged percussive sounds, cycling in ways that aren’t so far off from his Studio 1 or M:I:5 monikers. “Dativ” is a weird complement, sort of like “Rosenkranz” minus all of its more aggressive, dancefloor elements. There’s something almost loungey about how understated it is by comparison. Two remixes of the title cut round out the EP courtesy of Mono Junk and Mika Vainio (of Pan Sonic). Mono Junk’s “Melody Mix” is iconically named as it’s really just a non-stop high-end pulsing tone over an even faster treatment of the rhythm section, sounding like a hopped up version of Joey Beltram with very little melody in earshot. I prefer Mono Junk and Mika Vainio’s “Rough Mix” which is quite dirty and dusty, all murky 909 drums and minimal 303 sounds. It’s down and dirty in the best possible way, crudely minimal in a way that even now still sounds uncompromising.

Buy it: Sähkö | Boomkat | iTunes | Amazon | Bleep

zero-inch:

Mika Vainio - Rasputin 3000 (comfortzone)

Mika Vainio’s second single for Viennese imprint comfortzone continues in the doomtronica fashion that defined his 2011 album, ‘Life (…it Eats You Up)’: Distorted, grumbling synth assaults over lo-fi drum computer patterns. Intense!

EP and single tracks now available for download (MP3 / 320 kb/s)

MONO JUNK installation, 13 January - 19 February 2012
Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku, Finland

“Underground circles consider original electro a lonely young man’s music. This is what gave me the idea for this installation. Of someone who exudes innermost, sensitive black light, of an empty chair, and the view from his eyes (see pic). I wanted to set the stage as a lonely soul’s room, encompassing humanity. I don’t consider it frightening, only sad but also beautiful. The music I have created with a Jupiter-8 synthesizer. The four-speaker surround sound is by Jani Lehto. The installation combines futurist electro with cold minimalism.” (Kim Rapatti a.k.a. Mono Junk)

MONO JUNK -installaatio 13.1. - 19.2. 2012
Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku

“Alkuperäistä elektromusiikkia (eng. electro) on underground-piireissä pidetty yksinäisen nuoren miehen musiikkina. Sain siitä ajatuksen tähän installaatioon. Mustaa herkkää valoa sisimmästään hohkaavasta ihmisestä, tyhjästä tuolista ja hänen eteensä avautuvasta näkymästä (see pic). Halusin asettaa tilan ihmisyyttä laajemmin käsittäväksi yksinäisen sielun huoneeksi. Itse en koe sitä pelottavana, vaan surullisena, mutta myös kauniina. Musiikin olen äänittänyt Roland Jupiter-8 syntetisaattorilla. Neljän kaiuttimen surround-äänen on toteuttanut Jani Lehto. Installaatio yhdistää futuristista elektroa ja kylmää minimalismia.” (Kim Rapatti alias Mono Junk)

—-

Maalauksia, valokuvia, ääni-installaatio ja maaginen elektro-huone

Karjulan ja Rapatin TOINEN- näyttelykokonaisuus on aiemmin Brinkkalan Galleriassa pidetyn Kolme-yhteisnäyttelyyn jatkoa. Näyttely ei ole pelkästään toinen heidän yhteinen näyttelyprojektinsa, vaan nimi pitää myös sisällään toiseuden ja ulkopuolisuuden, joita he taiteen välityksellä tulkitsevat.

Ääni-installaatio on tehty näyttelykokonaisuutta ajatellen. Se korostaa
erilaisten taiteellisen ilmaisun muotojen samanhenkisyyttä.

KIMMO RAPATTI:

MONO JUNK - installaatio
Alkuperäistä elektromusiikkia (eng. electro) on underground-piireissä pidetty yksinäisen nuoren miehen musiikkina. Sain siitä ajatuksen tähän installaatioon. Mustaa herkkää valoa sisimmästään hohkaavasta ihmisestä, tyhjästä tuolista ja hänen eteensä avautuvasta näkymästä. Halusin asettaaa tilan ihmisyyttä laajemmin käsittäväksi yksinäisen sielun huoneeksi. Itse en koe sitä pelottavana, vaan surullisena, mutta myös kauniina.

Voivatko tuolit olla pelkästään visuaalisuudessaan merkittäviä. Mitä ajatuksia herättää, kun edessä siintää kaukana tuoleja joihin ei pääse istumaan. Ovatko ne asioita, joita ei pysty saavuttamaan? Musiikin olen tehnyt vanhalla analogisella Roland syntetisaattorilla. Surround-äänen on toteuttanut Jani Lehto. Installaatio yhdistää futuristista elektroa ja kylmää minimalismia.

Rapatin toinen huone koostuu kahdesta valokuvasarjasta. Hiili-sarjassa ääriviivat ovat sulautuneet väripinnoiksi abstraktin maalauksen tapaan. Minimalistisissa kuvissa pienet muutokset saavat suuren merkityksen.

Kaupunkivalokuvissa pyrin ainoastaan heijastamaan kyseisen paikan tunnelman, en mitään selvästi tunnistettavaa ja ilmiselvää. Syntymäkaupunkini Imatran Vuoksen tummiin kuohuihin on moni elämänsä päättänyt. Enson piipuntornit ja musta savu olivat tuttu näky lapsuudesta tornitalon parvekkeelta, jossa serkkuni asui. Moskovan armas harmaus ja melankolisuus kuvaavat suuresti sielunmaisemaani.

Kimmo Rapatti alias Mono Junk on Skandinavian tekno- ja elektromusikin pioneereja. 21-vuotisen uransa aikana hän on julkaissut n. 50 kpl vinyyliäänitteitä, keikkaillen ja saavuttaen tunnustusta myös ulkomailla. Kuvataide ja installaatiot tulivat mukaan ensimmäisen kerran Galleria Reginassa Turussa vuonna 2009. Merkittävin ja edellinen installaatio on nykytaiteen museo Kiasmaan tehty Kohti-ääniteos vuonna 2010.

JAAKKO KARJULA:

Jaakko Karjulan maalaukset esittävät ihmisiä pyrkimässä johonkin heille tärkeään paikkaan. Figuurit ovat rujoja ja vajavaisia, mutta heistä huokuu päättäväisyyttä ja arvokkuutta. Maalausten hahmot ovat pysähtyneet kahden maailman rajalle. Karjula käsittelee näin ihmisyyden ääripäitä. Maalaukset ovat itsenäisiä, mutta kuuluvat osana kokonaisuutta, jonka maalaaminen tulee kestämään vuosia. - Maalauksissa yhdistelen luonnosmaista ja pitkälle työstettyä. Sattumalla ja hetkellisyydellä on osansa. Itse maalaustapahtuma on yhdistelmä maanittelua, uhkailua ja joskus keveää ilmaisua.

Brinkkalan Galleria

Avoinna: Ti–pe klo 12–19, la–su klo 11–17
Vapaa pääsy!

Näyttelyarvio @ Cult 24, 25.1. 2012

Mono Junk @ Discogs

Dum Records @ pHinnWeb

Kim Rapatti: ‘Instrument I’ (A1) (1994)

http://www.discogs.com/Kim-Rapatti-Instrument-I-V/release/42659

Kim Rapatti: ‘Instrument II’ (A2) (1994)

http://www.discogs.com/Kim-Rapatti-Instrument-I-V/release/42659

Kim Rapatti: ‘Instrument III’ (B1) (1994)

http://www.discogs.com/Kim-Rapatti-Instrument-I-V/release/42659

pressipiss:

Mika Vainio: Vandal EP (click to download)

Review from http://boomkat.com:

We’re struggling to contain our excitement over the latest in Raster Noton’s Unun series, following essential excursions from Aoki Takamasa, NHK and Grischa Lichtenberger with four tracks of absolutely immense nasty beats and techno reductions from Mika Vainio! It’s fully acknowledged that we have a man-crush on this producer, but it’s totally justified when he gives out analog brutalism of this variety. There’s a definite theme of northern-European destruction going on with this 12” with titles like ‘Vandals’ and ‘Goths’ connecting the downright rotten noise aesthetic to the notoriously fierce tribes of northern and central Europe. Three of the tracks opt for hiphop breakbeats and slower tempos similar to the NHK release, before bludgeoning the rhythms with extreme noise-force, but the standout for many will be ‘Barbarians’. To our knowledge it’s the first 4/4 techno track he’s made for nearly 10 years, taking cues from the arrangements of tuff Chicago patterns before eroding them with a caustic noise substance to sound like a nightmarish Marcel Dettmann. F*cking A+.

Ø (a.k.a. Mika Vainio): ‘Hornitus’ (1994)

Mika Vainio - forthcoming 2011 gigs (via Media-Loca):

26 November 2011: FR-Nantes LE LIEU UNIQUE, w/ Cindy Van Acker Dance Cie
13 & 14 December 2011: FR-Poitiers TAP Theatre, w/ Cindy Van Acker Dance Cie
16 December 2011: FR-Paris Petit Bain, Visionsonic
22 December 2011: BE-Ghent Vooruit

http://www.discogs.com/%C3%98-Metri/master/2934

Vladislav Delay: ‘Lauma’ [video edit] (“Herd”, 2011)

Off the album Vantaa, out 28 November 2011 on Raster-Noton.

Video: live by AGF, made with Jitter.

Direct link: http://vimeo.com/30614060

Artist: Vladislav Delay (a.k.a. Sasu Ripatti a.k.a. Luomo)

Title: Vantaa

Label: Raster-Noton (Germany)

Cat.no.: R-N 136

Date: 28 November 2011

Tracklist:

1. Luotasi (08:11)

2. Henki (09:13)

3. Lipite (07:54)

4. Narri (07:12)

5. Vantaa (06:37)

6. Lauma (08:29)

7. Levite (06:29)

Press release notes (via http://qujunktions.com/artists/vladislav-delay):

“Vantaa is Vladislav Delay’s first solo album since 2009 and is released on Raster-Noton on 28th November 2011. This comes hot on the heels of the recent Latoma EP on Echocord (featuring a wonderfully amorphous Ricardo Villalobos/Max Loderbauer remix). After the explorative post-jazz/noise improvisations of the Quartet, Vantaa is a return to the pure electronic compositions that Delay is best known for, combining absolute sonic integrity with deep emotive resonance. Now based on a remote island off the coast of Finland, the new tracks allude to the dub-techno palate less and less, with skittering beats that rub together like tectonic plates, epic synth vistas and an elemental vastness that seems to capture something of his isolated surroundings.”

Luomo interview @ Laptop Rockers (20 August 2011)

Vladislav Delay interview @ Igloo magazine (24 September 2011)

http://www.vladislavdelay.com/

http://www.discogs.com/artist/Vladislav+Delay

http://www.raster-noton.net/

http://www.discogs.com/label/Raster-Noton